Suomi muokkaa

Katso artikkeli Kapokki Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi muokkaa

kapokki (5-A)[1]

  1. eräiden trooppisten puiden (vars. Ceiba) hedelmistä saatava kasvivilla.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkɑpokːi/
  • tavutus: ka‧pok‧ki

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kapokki kapokit
genetiivi kapokin kapokkien
(kapokkein)
partitiivi kapokkia kapokkeja
akkusatiivi kapokki;
kapokin
kapokit
sisäpaikallissijat
inessiivi kapokissa kapokeissa
elatiivi kapokista kapokeista
illatiivi kapokkiin kapokkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kapokilla kapokeilla
ablatiivi kapokilta kapokeilta
allatiivi kapokille kapokeille
muut sijamuodot
essiivi kapokkina kapokkeina
translatiivi kapokiksi kapokeiksi
abessiivi kapokitta kapokeitta
instruktiivi kapokein
komitatiivi kapokkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kapoki-
vahva vartalo kapokki-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

<< malaijin kāpoq tai jaavan kapuk[2]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

villa

Yhdyssanat muokkaa

kapokkipuu

Aiheesta muualla muokkaa

  • kapokki Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-A
  2. Klaus Karttunen: Orientin etymologinen sanakirja. Helsinki: Gaudeamus, 2013. ISBN 978-952-495-306-1.