karolingi
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
karolingi (5)
- karolingit Kaarle Martelista alkanut dynastia, joka seurasi merovingeja frankkien hallitsijana 700-luvulla, ja jonka tunnetuin edustaja on Kaarle Suuri (hallitsi 768–814)
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkɑroˌliŋːi/
- tavutus: ka‧ro‧lin‧gi
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | karolingi | karolingit |
genetiivi | karolingin | karolingien (karolingein) |
partitiivi | karolingia | karolingeja |
akkusatiivi | karolingi; karolingin |
karolingit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | karolingissa | karolingeissa |
elatiivi | karolingista | karolingeista |
illatiivi | karolingiin | karolingeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | karolingilla | karolingeilla |
ablatiivi | karolingilta | karolingeilta |
allatiivi | karolingille | karolingeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | karolingina | karolingeina |
translatiivi | karolingiksi | karolingeiksi |
abessiivi | karolingitta | karolingeitta |
instruktiivi | – | karolingein |
komitatiivi | – | karolingeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | karolingi- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset muokkaa
1. karolingit Kaarle Martelista alkanut dynastia, joka seurasi merovingeja frankkien hallitsijana 700-luvulla, ja jonka tunnetuin edustaja on Kaarle Suuri (hallitsi 768–814)
|
|
Aiheesta muualla muokkaa
- karolingi Kielitoimiston sanakirjassa