Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

karskius (40)[1]

  1. se, että on karski

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkɑrskius/ tai /ˈkɑrskiu̯s/
  • tavutus: kars‧ki‧us / kars‧kius

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi karskius karskiudet
genetiivi karskiuden karskiuksien
partitiivi karskiutta karskiuksia
akkusatiivi karskius;
karskiuden
karskiudet
sisäpaikallissijat
inessiivi karskiudessa karskiuksissa
elatiivi karskiudesta karskiuksista
illatiivi karskiuteen karskiuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi karskiudella karskiuksilla
ablatiivi karskiudelta karskiuksilta
allatiivi karskiudelle karskiuksille
muut sijamuodot
essiivi karskiutena karskiuksina
translatiivi karskiudeksi karskiuksiksi
abessiivi karskiudetta karskiuksitta
instruktiivi karskiuksin
komitatiivi karskiuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo karskiude-
vahva vartalo karskiute-
konsonantti-
vartalo
karskiut-

Etymologia muokkaa

sanan karski vartalosta karski- ja suffiksista -us

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40