Wikipedia
Katso artikkeli Karvoitus Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

karvoitus (39)[1]

  1. erityisesti nisäkkäille ominainen ihosta kasvava keratiinisäikeistä muodostuva, usein osittainen, karvapeite

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkɑrʋoi̯t̪us/
  • tavutus: kar‧voi‧tus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi karvoitus karvoitukset
genetiivi karvoituksen karvoitusten
karvoituksien
partitiivi karvoitusta karvoituksia
akkusatiivi karvoitus;
karvoituksen
karvoitukset
sisäpaikallissijat
inessiivi karvoituksessa karvoituksissa
elatiivi karvoituksesta karvoituksista
illatiivi karvoitukseen karvoituksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi karvoituksella karvoituksilla
ablatiivi karvoitukselta karvoituksilta
allatiivi karvoitukselle karvoituksille
muut sijamuodot
essiivi karvoituksena karvoituksina
translatiivi karvoitukseksi karvoituksiksi
abessiivi karvoituksetta karvoituksitta
instruktiivi karvoituksin
komitatiivi karvoituksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo karvoitukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
karvoitus-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

karva

Yhdyssanat muokkaa

häpykarvoitus

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39