katkottu

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin perfekti verbistä katkoa

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi katkottu katkotut
genetiivi katkotun katkottujen
partitiivi katkottua katkottuja
akkusatiivi katkottu;
katkotun
katkotut
sisäpaikallissijat
inessiivi katkotussa katkotuissa
elatiivi katkotusta katkotuista
illatiivi katkottuun katkottuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi katkotulla katkotuilla
ablatiivi katkotulta katkotuilta
allatiivi katkotulle katkotuille
muut sijamuodot
essiivi katkottuna katkottuina
translatiivi katkotuksi katkotuiksi
abessiivi katkotutta katkotuitta
instruktiivi katkotuin
komitatiivi katkottuine
vartalot
vokaalivartalo {{{vart.vok}}}
heikko vartalo {{{vart.heik}}}
vahva vartalo {{{vart.vah}}}
konsonantti-
vartalo
{{{vart.kons}}}