Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

 
Kaulin

kaulin (33)

  1. taikinan kaulitsemiseen tarkoitettu tela

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkɑu̯lin/
  • tavutus: kau‧lin

Käännökset muokkaa

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kaulin kaulimet
genetiivi kaulimen kaulimien
kaulinten
partitiivi kaulinta kaulimia
akkusatiivi kaulin;
kaulimen
kaulimet
sisäpaikallissijat
inessiivi kaulimessa kaulimissa
elatiivi kaulimesta kaulimista
illatiivi kaulimeen kaulimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kaulimella kaulimilla
ablatiivi kaulimelta kaulimilta
allatiivi kaulimelle kaulimille
muut sijamuodot
essiivi kaulimena
(kaulinna)
kaulimina
translatiivi kaulimeksi kaulimiksi
abessiivi kaulimetta kaulimitta
instruktiivi kaulimin
komitatiivi kaulimine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kaulime-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kaulin-

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

piirakkakaulin

Aiheesta muualla muokkaa

  • kaulin Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi muokkaa

kaulin

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä kaulia
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä kaulia