Katso myös: Kauris

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kauris (41)

  1. joidenkin hirvieläinten peuraa pienempien tai vuohieläinten luonnonvaraisten lajien eläin
  2. pukin eli urosvuohen vanha rinnakkaisnimi
  3. (astrologia) yksi horoskooppimerkeistä.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkɑu̯ris/
  • tavutus: kau‧ris

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kauris kauriit
genetiivi kauriin kauriiden
kauriitten
partitiivi kaurista kauriita
akkusatiivi kauris;
kauriin
kauriit
sisäpaikallissijat
inessiivi kauriissa kauriissa
elatiivi kauriista kauriista
illatiivi kauriiseen kauriisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kauriilla kauriilla
ablatiivi kauriilta kauriilta
allatiivi kauriille kauriille
muut sijamuodot
essiivi kauriina kauriina
translatiivi kauriiksi kauriiksi
abessiivi kauriitta kauriitta
instruktiivi kauriin
komitatiivi kauriine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kaurii-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kauris-

Etymologia muokkaa

  • vanha germaaninen laina[1]
  • [3] horoskooppimerkki: Kauriin tähdistöstä

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

metsäkauris, vuorikauris

Aiheesta muualla muokkaa

  • kauris Kielitoimiston sanakirjassa

Englanti muokkaa

Substantiivi muokkaa

kauris

  1. (taivutusmuoto) monikko sanasta kauri

Viitteet muokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.