Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kavaluus (40)

  1. se, että on kavala

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkɑʋɑluːs/
  • tavutus: ka‧va‧luus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kavaluus kavaluudet
genetiivi kavaluuden kavaluuksien
partitiivi kavaluutta kavaluuksia
akkusatiivi kavaluus;
kavaluuden
kavaluudet
sisäpaikallissijat
inessiivi kavaluudessa kavaluuksissa
elatiivi kavaluudesta kavaluuksista
illatiivi kavaluuteen kavaluuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kavaluudella kavaluuksilla
ablatiivi kavaluudelta kavaluuksilta
allatiivi kavaluudelle kavaluuksille
muut sijamuodot
essiivi kavaluutena kavaluuksina
translatiivi kavaluudeksi kavaluuksiksi
abessiivi kavaluudetta kavaluuksitta
instruktiivi kavaluuksin
komitatiivi kavaluuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kavaluude-
vahva vartalo kavaluute-
konsonantti-
vartalo
kavaluut-

Etymologia muokkaa

sanan kavala vartalosta kaval- ja suffiksista -uus

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa