keijuva
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
keijuva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä keijua
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | keijuva | keijuvat |
| genetiivi | keijuvan | keijuvien (keijuvain) |
| partitiivi | keijuvaa | keijuvia |
| akkusatiivi | keijuva; keijuvan |
keijuvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | keijuvassa | keijuvissa |
| elatiivi | keijuvasta | keijuvista |
| illatiivi | keijuvaan | keijuviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | keijuvalla | keijuvilla |
| ablatiivi | keijuvalta | keijuvilta |
| allatiivi | keijuvalle | keijuville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | keijuvana | keijuvina |
| translatiivi | keijuvaksi | keijuviksi |
| abessiivi | keijuvatta | keijuvitta |
| instruktiivi | – | keijuvin |
| komitatiivi | – | keijuvine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
| heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
| vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
| konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} | |