keikahtaa
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
keikahtaa (53-F) (taivutus[luo])
- kaatua, mennä kumoon
- kääntyä kerran äkillisesti
- (arkikieltä, leikkimielinen, kiertoilmaus) kuolla, kupsahtaa
Ääntäminen muokkaa
- IPA: [ˈkeikɑhtɑː]
Tavutus muokkaa
- tavutus: kei‧kah‧taa
Etymologia muokkaa
- momentaanijohdos verbistä keikkua
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- substantiivit: keikahdus
- verbit: keikahdella
Aiheesta muualla muokkaa
- keikahtaa Kielitoimiston sanakirjassa