Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

keikutus (39)

  1. keikuttaminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkei̯kut̪us/
  • tavutus: kei‧ku‧tus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi keikutus keikutukset
genetiivi keikutuksen keikutusten
keikutuksien
partitiivi keikutusta keikutuksia
akkusatiivi keikutus;
keikutuksen
keikutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi keikutuksessa keikutuksissa
elatiivi keikutuksesta keikutuksista
illatiivi keikutukseen keikutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi keikutuksella keikutuksilla
ablatiivi keikutukselta keikutuksilta
allatiivi keikutukselle keikutuksille
muut sijamuodot
essiivi keikutuksena keikutuksina
translatiivi keikutukseksi keikutuksiksi
abessiivi keikutuksetta keikutuksitta
instruktiivi keikutuksin
komitatiivi keikutuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo keikutukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
keikutus-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä keikuttaa (keikut- + -us)

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa