Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

keinutus (39)

  1. keinuttaminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkei̯nut̪us/
  • tavutus: kei‧nu‧tus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi keinutus keinutukset
genetiivi keinutuksen keinutusten
keinutuksien
partitiivi keinutusta keinutuksia
akkusatiivi keinutus;
keinutuksen
keinutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi keinutuksessa keinutuksissa
elatiivi keinutuksesta keinutuksista
illatiivi keinutukseen keinutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi keinutuksella keinutuksilla
ablatiivi keinutukselta keinutuksilta
allatiivi keinutukselle keinutuksille
muut sijamuodot
essiivi keinutuksena keinutuksina
translatiivi keinutukseksi keinutuksiksi
abessiivi keinutuksetta keinutuksitta
instruktiivi keinutuksin
komitatiivi keinutuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo keinutukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
keinutus-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä keinuttaa (keinut- + -us)

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa