keli
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
keli (5)
- tien, ladun tai muun kulkuväylän säästä riippuva kulkukelpoisuus
- (arkikieltä) sää
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkeli/, [ˈk̟e̞li]
- tavutus: ke‧li
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | keli | kelit |
| genetiivi | kelin | kelien (kelein) |
| partitiivi | keliä | kelejä |
| akkusatiivi | keli; kelin |
kelit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kelissä | keleissä |
| elatiivi | kelistä | keleistä |
| illatiivi | keliin | keleihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kelillä | keleillä |
| ablatiivi | keliltä | keleiltä |
| allatiivi | kelille | keleille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kelinä | keleinä |
| translatiivi | keliksi | keleiksi |
| abessiivi | kelittä | keleittä |
| instruktiivi | – | kelein |
| komitatiivi | – | keleine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | keli- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. tien, ladun tai muun kulkuväylän säästä riippuva kulkukelpoisuus
|
|
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
ajokeli, auroorakeli, hankikeli, hiihtokeli, jääkeli, keliolosuhteet, keliolot, kelirikko, kelivaroitus, kesäkeli, kurakeli, lehtikeli, lentokeli, loskakeli, lumikeli, nollakeli, nuoskakeli, pakkaskeli, pääkallokeli, radiokeli, rapakeli, rekikeli, sohjokeli, suksikeli, suojakeli, talvikeli, vesikeli
Aiheesta muualla muokkaa
- keli Kielitoimiston sanakirjassa
Molima muokkaa
Adjektiivi muokkaa
keli