Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kenttäkelpoisuus (40)

  1. se, että on kenttäkelpoinen

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kenttäkelpoisuus kenttäkelpoisuudet
genetiivi kenttäkelpoisuuden kenttäkelpoisuuksien
partitiivi kenttäkelpoisuutta kenttäkelpoisuuksia
akkusatiivi kenttäkelpoisuus;
kenttäkelpoisuuden
kenttäkelpoisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi kenttäkelpoisuudessa kenttäkelpoisuuksissa
elatiivi kenttäkelpoisuudesta kenttäkelpoisuuksista
illatiivi kenttäkelpoisuuteen kenttäkelpoisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kenttäkelpoisuudella kenttäkelpoisuuksilla
ablatiivi kenttäkelpoisuudelta kenttäkelpoisuuksilta
allatiivi kenttäkelpoisuudelle kenttäkelpoisuuksille
muut sijamuodot
essiivi kenttäkelpoisuutena kenttäkelpoisuuksina
translatiivi kenttäkelpoisuudeksi kenttäkelpoisuuksiksi
abessiivi kenttäkelpoisuudetta kenttäkelpoisuuksitta
instruktiivi kenttäkelpoisuuksin
komitatiivi kenttäkelpoisuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kenttäkelpoisuude-
vahva vartalo kenttäkelpoisuute-
konsonantti-
vartalo
kenttäkelpoisuut-

Etymologia muokkaa

sanan kenttäkelpoinen vartalosta kenttäkelpois- ja suffiksista -uus

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa