Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kenttätykki (5-A)

  1. maavoimien epäsuoraa tulta ampuva tykki, kenttätykistön tykki

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkent̪ːæˌt̪ykːi/
  • tavutus: kent‧tä‧tyk‧ki

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kenttätykki kenttätykit
genetiivi kenttätykin kenttätykkien
(kenttätykkein)
partitiivi kenttätykkiä kenttätykkejä
akkusatiivi kenttätykki;
kenttätykin
kenttätykit
sisäpaikallissijat
inessiivi kenttätykissä kenttätykeissä
elatiivi kenttätykistä kenttätykeistä
illatiivi kenttätykkiin kenttätykkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kenttätykillä kenttätykeillä
ablatiivi kenttätykiltä kenttätykeiltä
allatiivi kenttätykille kenttätykeille
muut sijamuodot
essiivi kenttätykkinä kenttätykkeinä
translatiivi kenttätykiksi kenttätykeiksi
abessiivi kenttätykittä kenttätykeittä
instruktiivi kenttätykein
komitatiivi kenttätykkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kenttätyki-
vahva vartalo kenttätykki-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa