kerroin
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- (matematiikka) vakio, jolla matemaattisessa lausekkeessa tai yhtälössä esiintyvä keskeinen suure tai muuttuja on kerrottuna
- Termin 5x² kerroin on 5.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkerːoi̯n/
- tavutus: ker‧roin
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kerroin | kertoimet |
genetiivi | kertoimen | kertoimien kerrointen |
partitiivi | kerrointa | kertoimia |
akkusatiivi | kerroin; kertoimen |
kertoimet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kertoimessa | kertoimissa |
elatiivi | kertoimesta | kertoimista |
illatiivi | kertoimeen | kertoimiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kertoimella | kertoimilla |
ablatiivi | kertoimelta | kertoimilta |
allatiivi | kertoimelle | kertoimille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kertoimena (kerroinna) |
kertoimina |
translatiivi | kertoimeksi | kertoimiksi |
abessiivi | kertoimetta | kertoimitta |
instruktiivi | – | kertoimin |
komitatiivi | – | kertoimine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kertoime- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kerroin- |
Käännökset muokkaa
1. matematiikka
|
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
Verbi muokkaa
kerroin
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä kertoa