kertova
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
kertova
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kertoa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kertova | kertovat |
| genetiivi | kertovan | kertovien (kertovain) |
| partitiivi | kertovaa | kertovia |
| akkusatiivi | kertova; kertovan | kertovat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kertovassa | kertovissa |
| elatiivi | kertovasta | kertovista |
| illatiivi | kertovaan | kertoviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kertovalla | kertovilla |
| ablatiivi | kertovalta | kertovilta |
| allatiivi | kertovalle | kertoville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kertovana | kertovina |
| translatiivi | kertovaksi | kertoviksi |
| abessiivi | kertovatta | kertovitta |
| instruktiivi | – | kertovin |
| komitatiivi | – | kertovine |