Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kesakko (4-A)

  1. piste tai läikkä ihon pigmentissä, erityisesti kasvoilla ja käsivarsissa

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkesɑkːo/
  • tavutus: ke‧sak‧ko

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kesakko kesakot
genetiivi kesakon kesakoiden
kesakoitten
kesakkojen
partitiivi kesakkoa kesakkoja
kesakoita
akkusatiivi kesakko;
kesakon
kesakot
sisäpaikallissijat
inessiivi kesakossa kesakoissa
elatiivi kesakosta kesakoista
illatiivi kesakkoon kesakkoihin
kesakoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kesakolla kesakoilla
ablatiivi kesakolta kesakoilta
allatiivi kesakolle kesakoille
muut sijamuodot
essiivi kesakkona kesakkoina
kesakoina
translatiivi kesakoksi kesakoiksi
abessiivi kesakotta kesakoitta
instruktiivi kesakoin
komitatiivi kesakkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kesako-
vahva vartalo kesakko-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Johdokset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • kesakko Kielitoimiston sanakirjassa