Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kierteitys (39)

  1. kierteen tekeminen; kierteittäminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkie̯rt̪ei̯t̪ys/
  • tavutus: kier‧tei‧tys

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kierteitys kierteitykset
genetiivi kierteityksen kierteitysten
kierteityksien
partitiivi kierteitystä kierteityksiä
akkusatiivi kierteitys;
kierteityksen
kierteitykset
sisäpaikallissijat
inessiivi kierteityksessä kierteityksissä
elatiivi kierteityksestä kierteityksistä
illatiivi kierteitykseen kierteityksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kierteityksellä kierteityksillä
ablatiivi kierteitykseltä kierteityksiltä
allatiivi kierteitykselle kierteityksille
muut sijamuodot
essiivi kierteityksenä kierteityksinä
translatiivi kierteitykseksi kierteityksiksi
abessiivi kierteityksettä kierteityksittä
instruktiivi kierteityksin
komitatiivi kierteityksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kierteitykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kierteitys-

Etymologia muokkaa

johdos sanasta kierteittää (kierteit- + -ys)

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa