kihlakunta

Suomi

Substantiivi

kihlakunta

1. (historia) länsisuomalainen pitäjää vastannut yhteiskunnallisen järjestäytymisen yksikkö, myöhemmin mm. tuomarin virka-alue
2. lääniä pienempi valtion, mm. poliisin, paikallishallintoalue, jotka Suomessa lakkautettiin 2007 lopussa

   Kihlakunta on henkikirjoittajan virkapiiri.

3. joskus eräiden ulkomaisten hallintoyksikköjen käännöksenä

Ääntäminen

• IPA: /ˈkihlɑˌkunt̪ɑ/
• tavutus: kih‧la‧kun‧ta

Etymologia

yhdyssana sanoista kihla ja kunta

Käännökset

1. historia

englanti: hundred ruotsi: hundari

venäjä: уезд

2. valtionhallinto

ruotsi: härad

Liittyvät sanat

• lyhenne: kihlak.

Yhdyssanat

kihlakunnanneuvos, kihlakunnanoikeus, kihlakunnansyyttäjä, kihlakunnantuomari

Aiheesta muualla

• kihlakunta Kielitoimiston sanakirjassa