kihlannut

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä kihlata

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kihlannut kihlanneet
genetiivi kihlanneen kihlanneiden
kihlanneitten
partitiivi kihlannutta kihlanneita
akkusatiivi kihlannut; kihlanneen kihlanneet
sisäpaikallissijat
inessiivi kihlanneessa kihlanneissa
elatiivi kihlanneesta kihlanneista
illatiivi kihlanneeseen kihlanneisiin
kihlanneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kihlanneella kihlanneilla
ablatiivi kihlanneelta kihlanneilta
allatiivi kihlanneelle kihlanneille
muut sijamuodot
essiivi kihlanneena kihlanneina
translatiivi kihlanneeksi kihlanneiksi
abessiivi kihlanneetta kihlanneitta
instruktiivi kihlannein
komitatiivi kihlanneine