Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kiikkeryys (40)

  1. se, että on kiikkerä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkiːkːeryːs/
  • tavutus: kiik‧ke‧ryys

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kiikkeryys kiikkeryydet
genetiivi kiikkeryyden kiikkeryyksien
partitiivi kiikkeryyttä kiikkeryyksiä
akkusatiivi kiikkeryys;
kiikkeryyden
kiikkeryydet
sisäpaikallissijat
inessiivi kiikkeryydessä kiikkeryyksissä
elatiivi kiikkeryydestä kiikkeryyksistä
illatiivi kiikkeryyteen kiikkeryyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kiikkeryydellä kiikkeryyksillä
ablatiivi kiikkeryydeltä kiikkeryyksiltä
allatiivi kiikkeryydelle kiikkeryyksille
muut sijamuodot
essiivi kiikkeryytenä kiikkeryyksinä
translatiivi kiikkeryydeksi kiikkeryyksiksi
abessiivi kiikkeryydettä kiikkeryyksittä
instruktiivi kiikkeryyksin
komitatiivi kiikkeryyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kiikkeryyde-
vahva vartalo kiikkeryyte-
konsonantti-
vartalo
kiikkeryyt-

Etymologia muokkaa

sanan kiikkerä vartalosta kiikker- ja suffiksista -yys

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa