Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kiivailu (2)

  1. kiivaileminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkiːʋɑi̯lu/
  • tavutus: kii‧vai‧lu

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kiivailu kiivailut
genetiivi kiivailun kiivailujen
kiivailuiden
kiivailuitten
partitiivi kiivailua kiivailuita
kiivailuja
akkusatiivi kiivailu;
kiivailun
kiivailut
sisäpaikallissijat
inessiivi kiivailussa kiivailuissa
elatiivi kiivailusta kiivailuista
illatiivi kiivailuun kiivailuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kiivailulla kiivailuilla
ablatiivi kiivailulta kiivailuilta
allatiivi kiivailulle kiivailuille
muut sijamuodot
essiivi kiivailuna kiivailuina
translatiivi kiivailuksi kiivailuiksi
abessiivi kiivailutta kiivailuitta
instruktiivi kiivailuin
komitatiivi kiivailuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kiivailu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa