Wikipedia
Katso artikkeli Kimono Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

 
Nainen kimonossa

Substantiivi muokkaa

kimono (2)

  1. perinteinen japanilainen kansallispuku

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkimono/
  • tavutus: ki‧mo‧no

Etymologia muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kimono kimonot
genetiivi kimonon kimonojen
kimonoiden
kimonoitten
partitiivi kimonoa kimonoita
kimonoja
akkusatiivi kimono;
kimonon
kimonot
sisäpaikallissijat
inessiivi kimonossa kimonoissa
elatiivi kimonosta kimonoista
illatiivi kimonoon kimonoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kimonolla kimonoilla
ablatiivi kimonolta kimonoilta
allatiivi kimonolle kimonoille
muut sijamuodot
essiivi kimonona kimonoina
translatiivi kimonoksi kimonoiksi
abessiivi kimonotta kimonoitta
instruktiivi kimonoin
komitatiivi kimonoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kimono-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

< ruotsi << japani[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

kimonohiha

Aiheesta muualla muokkaa

  • kimono Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 380. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.