Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kippo (1-B)

  1. (arkikieltä) pienehkö astia; kulho tai muki
  2. (puhekieltä, halventava) vene; laiva

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkipːo/
  • tavutus: kip‧po

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kippo kipot
genetiivi kipon kippojen
partitiivi kippoa kippoja
akkusatiivi kippo;
kipon
kipot
sisäpaikallissijat
inessiivi kipossa kipoissa
elatiivi kiposta kipoista
illatiivi kippoon kippoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kipolla kipoilla
ablatiivi kipolta kipoilta
allatiivi kipolle kipoille
muut sijamuodot
essiivi kippona kippoina
translatiivi kipoksi kipoiksi
abessiivi kipotta kipoitta
instruktiivi kipoin
komitatiivi kippoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kipo-
vahva vartalo kippo-
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • kippo Kielitoimiston sanakirjassa