Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kitiini (6)[1]

  1. polysakkaridi, jota esiintyy mm. sienten soluseinissä, hyönteisten tukirangoissa ja äyriäisten kuorissa

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkit̪iːni/
  • tavutus: ki‧tii‧ni

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kitiini kitiinit
genetiivi kitiinin kitiinien
kitiineiden
kitiineitten
partitiivi kitiiniä kitiineitä
kitiinejä
akkusatiivi kitiini;
kitiinin
kitiinit
sisäpaikallissijat
inessiivi kitiinissä kitiineissä
elatiivi kitiinistä kitiineistä
illatiivi kitiiniin kitiineihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kitiinillä kitiineillä
ablatiivi kitiiniltä kitiineiltä
allatiivi kitiinille kitiineille
muut sijamuodot
essiivi kitiininä kitiineinä
translatiivi kitiiniksi kitiineiksi
abessiivi kitiinittä kitiineittä
instruktiivi kitiinein
komitatiivi kitiineine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kitiini-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

ranskan chitine, sanan kehitti Auguste Odier vuonna 1821 << latinan chitōn, "nilviäinen"

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

kitiinikuori, kitiinipanssari

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6