Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kiveys (39)[1]

  1. alue joka on kivetty

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkiʋeys/ tai /ˈkiʋey̯s/
  • tavutus: ki‧ve‧ys / ki‧veys

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kiveys kiveykset
genetiivi kiveyksen kiveysten
kiveyksien
partitiivi kiveystä kiveyksiä
akkusatiivi kiveys;
kiveyksen
kiveykset
sisäpaikallissijat
inessiivi kiveyksessä kiveyksissä
elatiivi kiveyksestä kiveyksistä
illatiivi kiveykseen kiveyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kiveyksellä kiveyksillä
ablatiivi kiveykseltä kiveyksiltä
allatiivi kiveykselle kiveyksille
muut sijamuodot
essiivi kiveyksenä kiveyksinä
translatiivi kiveykseksi kiveyksiksi
abessiivi kiveyksettä kiveyksittä
instruktiivi kiveyksin
komitatiivi kiveyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kiveykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kiveys-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

ahtokiveys, katukiveys, laattakiveys, liesikiveys, mukulakiveys, nupukiveys, reunakiveys, sepelikiveys

Aiheesta muualla muokkaa

  • kiveys Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39