Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kohokohta (10-F)[1]

  1. jonkin tapahtuman tai esim. tarinan huipentuma

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkohoˌkoht̪ɑ/
  • tavutus: ko‧ho‧koh‧ta

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kohokohta kohokohdat
genetiivi kohokohdan kohokohtien
(kohokohtain)
partitiivi kohokohtaa kohokohtia
akkusatiivi kohokohta;
kohokohdan
kohokohdat
sisäpaikallissijat
inessiivi kohokohdassa kohokohdissa
elatiivi kohokohdasta kohokohdista
illatiivi kohokohtaan kohokohtiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kohokohdalla kohokohdilla
ablatiivi kohokohdalta kohokohdilta
allatiivi kohokohdalle kohokohdille
muut sijamuodot
essiivi kohokohtana kohokohtina
translatiivi kohokohdaksi kohokohdiksi
abessiivi kohokohdatta kohokohditta
instruktiivi kohokohdin
komitatiivi kohokohtine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kohokohda-
vahva vartalo kohokohta-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

yhdyssana sanoista koho ja kohta

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10-F