koivikko
 |
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkoi.ʋik.ko/
- tavutus: koi‧vik‧ko
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | koivikko | koivikot |
| genetiivi | koivikon | koivikoiden koivikoitten koivikkojen |
| partitiivi | koivikkoa | koivikkoja koivikoita |
| akkusatiivi | koivikko; koivikon |
koivikot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | koivikossa | koivikoissa |
| elatiivi | koivikosta | koivikoista |
| illatiivi | koivikkoon | koivikkoihin koivikoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | koivikolla | koivikoilla |
| ablatiivi | koivikolta | koivikoilta |
| allatiivi | koivikolle | koivikoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | koivikkona | koivikkoina koivikoina |
| translatiivi | koivikoksi | koivikoiksi |
| abessiivi | koivikotta | koivikoitta |
| instruktiivi | – | koivikoin |
| komitatiivi | – | koivikkoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | koiviko- | |
| vahva vartalo | koivikko- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. metsäalue, jossa kasvaa ainoastaan tai pääasiassa koivuja
|
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- adjektiivit: koivikkoinen