kokoontuva
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
kokoontuva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kokoontua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kokoontuva | kokoontuvat |
| genetiivi | kokoontuvan | kokoontuvien (kokoontuvain) |
| partitiivi | kokoontuvaa | kokoontuvia |
| akkusatiivi | kokoontuva; kokoontuvan | kokoontuvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kokoontuvassa | kokoontuvissa |
| elatiivi | kokoontuvasta | kokoontuvista |
| illatiivi | kokoontuvaan | kokoontuviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kokoontuvalla | kokoontuvilla |
| ablatiivi | kokoontuvalta | kokoontuvilta |
| allatiivi | kokoontuvalle | kokoontuville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kokoontuvana | kokoontuvina |
| translatiivi | kokoontuvaksi | kokoontuviksi |
| abessiivi | kokoontuvatta | kokoontuvitta |
| instruktiivi | – | kokoontuvin |
| komitatiivi | – | kokoontuvine |