konfirmaatio
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
konfirmaatio (3) (monikko konfirmaatiot)
- (uskonto) rippikoulun käyneiden vahvistus seurakunnan täysivaltaisiksi jäseniksi
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkonfirˌmɑːt̪io/
- tavutus: kon‧fir‧maa‧ti‧o
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | konfirmaatio | konfirmaatiot |
genetiivi | konfirmaation | konfirmaatioiden konfirmaatioitten |
partitiivi | konfirmaatiota | konfirmaatioita |
akkusatiivi | konfirmaatio; konfirmaation |
konfirmaatiot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | konfirmaatiossa | konfirmaatioissa |
elatiivi | konfirmaatiosta | konfirmaatioista |
illatiivi | konfirmaatioon | konfirmaatioihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | konfirmaatiolla | konfirmaatioilla |
ablatiivi | konfirmaatiolta | konfirmaatioilta |
allatiivi | konfirmaatiolle | konfirmaatioille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | konfirmaationa | konfirmaatioina |
translatiivi | konfirmaatioksi | konfirmaatioiksi |
abessiivi | konfirmaatiotta | konfirmaatioitta |
instruktiivi | – | konfirmaatioin |
komitatiivi | – | konfirmaatioine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | konfirmaatio- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset muokkaa
1. rippikoulun käyneiden vahvistus seurakunnan täysivaltaisiksi jäseniksi
|
|
Liittyvät sanat muokkaa
- (slangia) konffis
Aiheesta muualla muokkaa
- konfirmaatio Kielitoimiston sanakirjassa
- konfirmaatio Tieteen termipankissa