Wikipedia
Katso artikkeli Konfirmaatio Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

konfirmaatio (3) (monikko konfirmaatiot)

  1. (uskonto) rippikoulun käyneiden vahvistus seurakunnan täysivaltaisiksi jäseniksi

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkonfirˌmɑːt̪io/
  • tavutus: kon‧fir‧maa‧ti‧o

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi konfirmaatio konfirmaatiot
genetiivi konfirmaation konfirmaatioiden
konfirmaatioitten
partitiivi konfirmaatiota konfirmaatioita
akkusatiivi konfirmaatio;
konfirmaation
konfirmaatiot
sisäpaikallissijat
inessiivi konfirmaatiossa konfirmaatioissa
elatiivi konfirmaatiosta konfirmaatioista
illatiivi konfirmaatioon konfirmaatioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi konfirmaatiolla konfirmaatioilla
ablatiivi konfirmaatiolta konfirmaatioilta
allatiivi konfirmaatiolle konfirmaatioille
muut sijamuodot
essiivi konfirmaationa konfirmaatioina
translatiivi konfirmaatioksi konfirmaatioiksi
abessiivi konfirmaatiotta konfirmaatioitta
instruktiivi konfirmaatioin
komitatiivi konfirmaatioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo konfirmaatio-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa