Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

koputus (39)

  1. koputtamisen toteutus ja siitä syntyvä ääni
    Ovelta kuului koputusta.
  2. puhelimessa äänimerkki, joka ilmoittaa puhelun aikana toisen puhelun tulosta; tämän toiminnan tuottama palvelu
    Tämä puhelin tukee monia toimintoja, kuten koputusta, soitonsiirtoa ja neuvottelupuheluita.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkoput̪us/
  • tavutus: ko‧pu‧tus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi koputus koputukset
genetiivi koputuksen koputusten
koputuksien
partitiivi koputusta koputuksia
akkusatiivi koputus;
koputuksen
koputukset
sisäpaikallissijat
inessiivi koputuksessa koputuksissa
elatiivi koputuksesta koputuksista
illatiivi koputukseen koputuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi koputuksella koputuksilla
ablatiivi koputukselta koputuksilta
allatiivi koputukselle koputuksille
muut sijamuodot
essiivi koputuksena koputuksina
translatiivi koputukseksi koputuksiksi
abessiivi koputuksetta koputuksitta
instruktiivi koputuksin
komitatiivi koputuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo koputukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
koputus-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä koputtaa (koput- + -us)

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

koputusääni

Aiheesta muualla muokkaa

  • koputus Kielitoimiston sanakirjassa