Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

koristus (39)

  1. koristaminen; koriste

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkorist̪us/
  • tavutus: ko‧ris‧tus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi koristus koristukset
genetiivi koristuksen koristusten
koristuksien
partitiivi koristusta koristuksia
akkusatiivi koristus;
koristuksen
koristukset
sisäpaikallissijat
inessiivi koristuksessa koristuksissa
elatiivi koristuksesta koristuksista
illatiivi koristukseen koristuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi koristuksella koristuksilla
ablatiivi koristukselta koristuksilta
allatiivi koristukselle koristuksille
muut sijamuodot
essiivi koristuksena koristuksina
translatiivi koristukseksi koristuksiksi
abessiivi koristuksetta koristuksitta
instruktiivi koristuksin
komitatiivi koristuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo koristukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
koristus-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä koristaa (korist- + -us)

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viro muokkaa

Substantiivi muokkaa

koristus

  1. siivous
    Tubade koristus algas varahommikul.
    Huoneiden siivous alkoi varhain aamulla.

Liittyvät sanat muokkaa