kosinta
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- kosiminen; pyyntö toiselle henkilölle tulla puolisoksi
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkosint̪ɑ/
- tavutus: ko‧sin‧ta
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kosinta | kosinnat |
| genetiivi | kosinnan | kosintojen (kosintain) |
| partitiivi | kosintaa | kosintoja |
| akkusatiivi | kosinta; kosinnan |
kosinnat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kosinnassa | kosinnoissa |
| elatiivi | kosinnasta | kosinnoista |
| illatiivi | kosintaan | kosintoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kosinnalla | kosinnoilla |
| ablatiivi | kosinnalta | kosinnoilta |
| allatiivi | kosinnalle | kosinnoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kosintana | kosintoina |
| translatiivi | kosinnaksi | kosinnoiksi |
| abessiivi | kosinnatta | kosinnoitta |
| instruktiivi | – | kosinnoin |
| komitatiivi | – | kosintoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kosinna- | |
| vahva vartalo | kosinta- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. kosiminen
|
|
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
Anagrammit muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- kosinta Kielitoimiston sanakirjassa