Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kostikka (14-A)

  1. kostikoiden suvun (Stagnicola) kantasieni
  2. erityisesti Suomessakin tavattava, varjoisien purojen ja norojen varsilla sekä rehevissä korvissa kasvava Stagnicola perplexa

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kostikka kostikat
genetiivi kostikan kostikoiden
kostikoitten
kostikkojen
(kostikkain)
partitiivi kostikkaa kostikoita
kostikkoja
akkusatiivi kostikka;
kostikan
kostikat
sisäpaikallissijat
inessiivi kostikassa kostikoissa
elatiivi kostikasta kostikoista
illatiivi kostikkaan kostikkoihin
kostikoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kostikalla kostikoilla
ablatiivi kostikalta kostikoilta
allatiivi kostikalle kostikoille
muut sijamuodot
essiivi kostikkana kostikkoina
kostikoina
translatiivi kostikaksi kostikoiksi
abessiivi kostikatta kostikoitta
instruktiivi kostikoin
komitatiivi kostikoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kostika-
vahva vartalo kostikka-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Lähteet muokkaa

  • kostikka Laji.fi. (Päivitettävä julkaisu.). Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 3.11.2019.