ksylofoni
Suomi muokkaa
.svg)
Substantiivi muokkaa
- eri pituisista puukapuloista rakentuva, yleensä kromaattisesti viritetty lyömäsoitin, jota soitetaan muovi-, kumi- tai puupäisillä lyömäkapuloilla.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈksyloˌfoni/
- tavutus: ksy‧lo‧fo‧ni
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ksylofoni | ksylofonit |
| genetiivi | ksylofonin | ksylofonien (ksylofonein) |
| partitiivi | ksylofonia | ksylofoneja |
| akkusatiivi | ksylofoni; ksylofonin |
ksylofonit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ksylofonissa | ksylofoneissa |
| elatiivi | ksylofonista | ksylofoneista |
| illatiivi | ksylofoniin | ksylofoneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ksylofonilla | ksylofoneilla |
| ablatiivi | ksylofonilta | ksylofoneilta |
| allatiivi | ksylofonille | ksylofoneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ksylofonina | ksylofoneina |
| translatiivi | ksylofoniksi | ksylofoneiksi |
| abessiivi | ksylofonitta | ksylofoneitta |
| instruktiivi | – | ksylofonein |
| komitatiivi | – | ksylofoneine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ksylofoni- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
- kreikan xylon ’puu’ + phone ’ääni’
Käännökset muokkaa
1. eri pituisista puukapuloista rakentuva, yleensä kromaattisesti viritetty lyömäsoitin, jota soitetaan muovi-, kumi- tai puupäisillä lyömäkapuloilla.
Aiheesta muualla muokkaa
- ksylofoni Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5