kubismi
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- taidesuuntaus, jossa objekti hajotetaan ja kootaan ja analysoidaan ja kuvataan uudelleen pelkistyneessä muodossa, mahdollisesti samanaikaisesti monesta kuvakulmasta. 1900-luvulla alkanut ja 1914 loppunut.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkubismi/
- tavutus: ku‧bis‧mi
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kubismi | kubismit |
| genetiivi | kubismin | kubismien (kubismein) |
| partitiivi | kubismia | kubismeja |
| akkusatiivi | kubismi; kubismin |
kubismit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kubismissa | kubismeissa |
| elatiivi | kubismista | kubismeista |
| illatiivi | kubismiin | kubismeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kubismilla | kubismeilla |
| ablatiivi | kubismilta | kubismeilta |
| allatiivi | kubismille | kubismeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kubismina | kubismeina |
| translatiivi | kubismiksi | kubismeiksi |
| abessiivi | kubismitta | kubismeitta |
| instruktiivi | – | kubismein |
| komitatiivi | – | kubismeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kubismi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- kubismi Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5