kuhina
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
kuhina (12)
- vilkas ja moninainen liikehdintä
- Muurahaispesässä kävi melkoinen kuhina.
- Torilla kävi kova kuhina, kauppaa käytiin vilkkaasti ja puheensorina täytti ilman.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkuhinɑ/
- tavutus: ku‧hi‧na
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kuhina | kuhinat |
genetiivi | kuhinan | kuhinoiden kuhinoitten (kuhinain) |
partitiivi | kuhinaa | kuhinoita |
akkusatiivi | kuhina; kuhinan |
kuhinat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kuhinassa | kuhinoissa |
elatiivi | kuhinasta | kuhinoista |
illatiivi | kuhinaan | kuhinoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kuhinalla | kuhinoilla |
ablatiivi | kuhinalta | kuhinoilta |
allatiivi | kuhinalle | kuhinoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kuhinana | kuhinoina |
translatiivi | kuhinaksi | kuhinoiksi |
abessiivi | kuhinatta | kuhinoitta |
instruktiivi | – | kuhinoin |
komitatiivi | – | kuhinoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kuhina- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia muokkaa
vrt. kuhista
Käännökset muokkaa
1. vilkas ja moninainen liikehdintä
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Liittyvät sanat muokkaa
Anagrammit muokkaa
Substantiivi muokkaa
kuhina
- (taivutusmuoto) monikon essiivimuoto sanasta kuha