kunniakkuus
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
kunniakkuus (40)
- se, että on kunniakas
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkunːiˌɑkːuːs/
- tavutus: kun‧ni‧ak‧kuus
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kunniakkuus | kunniakkuudet |
genetiivi | kunniakkuuden | kunniakkuuksien |
partitiivi | kunniakkuutta | kunniakkuuksia |
akkusatiivi | kunniakkuus; kunniakkuuden |
kunniakkuudet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kunniakkuudessa | kunniakkuuksissa |
elatiivi | kunniakkuudesta | kunniakkuuksista |
illatiivi | kunniakkuuteen | kunniakkuuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kunniakkuudella | kunniakkuuksilla |
ablatiivi | kunniakkuudelta | kunniakkuuksilta |
allatiivi | kunniakkuudelle | kunniakkuuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kunniakkuutena | kunniakkuuksina |
translatiivi | kunniakkuudeksi | kunniakkuuksiksi |
abessiivi | kunniakkuudetta | kunniakkuuksitta |
instruktiivi | – | kunniakkuuksin |
komitatiivi | – | kunniakkuuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | kunniakkuude- | |
vahva vartalo | kunniakkuute- | |
konsonantti- vartalo |
kunniakkuut- |
Etymologia muokkaa
sanan kunniakas vartalosta kunniakk- ja suffiksista -uus
Käännökset muokkaa
1. se, että on kunniakas
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla muokkaa
- kunniakkuus Kielitoimiston sanakirjassa