Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kuolain (33)

  1. (usein monikollinen) suitsiin yhdistettävä hevosen suussa oleva metallinen suukappale, jolla ohjataan hevosta ajettaessa tai ratsastettaessa

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kuolain kuolaimet
genetiivi kuolaimen kuolaimien
kuolainten
partitiivi kuolainta kuolaimia
akkusatiivi kuolain;
kuolaimen
kuolaimet
sisäpaikallissijat
inessiivi kuolaimessa kuolaimissa
elatiivi kuolaimesta kuolaimista
illatiivi kuolaimeen kuolaimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuolaimella kuolaimilla
ablatiivi kuolaimelta kuolaimilta
allatiivi kuolaimelle kuolaimille
muut sijamuodot
essiivi kuolaimena
(kuolainna)
kuolaimina
translatiivi kuolaimeksi kuolaimiksi
abessiivi kuolaimetta kuolaimitta
instruktiivi kuolaimin
komitatiivi kuolaimine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kuolaime-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kuolain-

Huomautukset muokkaa

  • käytetään samassa tarkoituksessa sekä yksikössä että monikossa
  • monikollinen kuolaimet lienee perinteisempi tai vanhahtavampi

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa