kuopus
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
kuopus (39)
- perheen nuorin lapsi
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkuo.pus/
- tavutus: kuo‧pus
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kuopus | kuopukset |
| genetiivi | kuopuksen | kuopusten kuopuksien |
| partitiivi | kuopusta | kuopuksia |
| akkusatiivi | kuopus; kuopuksen |
kuopukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kuopuksessa | kuopuksissa |
| elatiivi | kuopuksesta | kuopuksista |
| illatiivi | kuopukseen | kuopuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kuopuksella | kuopuksilla |
| ablatiivi | kuopukselta | kuopuksilta |
| allatiivi | kuopukselle | kuopuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kuopuksena | kuopuksina |
| translatiivi | kuopukseksi | kuopuksiksi |
| abessiivi | kuopuksetta | kuopuksitta |
| instruktiivi | – | kuopuksin |
| komitatiivi | – | kuopuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kuopukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kuopus- | |
Käännökset muokkaa
1. perheen nuorin lapsi
|
|