kupoli
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
kupoli (6)
- (arkkitehtuuri) pyöreiden, monikulmaisten tai neliömäisten tilojen kupumainen katto
- (slangia) pää
- Kylläpä otti kupoliin.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈku.po.li/
- tavutus: ku‧po‧li
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kupoli | kupolit |
genetiivi | kupolin | kupolien kupoleiden kupoleitten |
partitiivi | kupolia | kupoleita kupoleja |
akkusatiivi | kupoli; kupolin |
kupolit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kupolissa | kupoleissa |
elatiivi | kupolista | kupoleista |
illatiivi | kupoliin | kupoleihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kupolilla | kupoleilla |
ablatiivi | kupolilta | kupoleilta |
allatiivi | kupolille | kupoleille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kupolina | kupoleina |
translatiivi | kupoliksi | kupoleiksi |
abessiivi | kupolitta | kupoleitta |
instruktiivi | – | kupolein |
komitatiivi | – | kupoleine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kupoli- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia muokkaa
< ruotsi << italia[1]
Käännökset muokkaa
2. slangi
Ks. pää |
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
kupolikatto, kupoliteltta, sipulikupoli
Aiheesta muualla muokkaa
Viitteet muokkaa
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 377. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.