kurjuus
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
kurjuus (40)
- se, että on kurjaa
- Afrikan kurjuus ja nälänhätä.
- ei kurjuutta kummempaa
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkurjuːs/
- tavutus: kur‧juus
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kurjuus | kurjuudet |
| genetiivi | kurjuuden | kurjuuksien |
| partitiivi | kurjuutta | kurjuuksia |
| akkusatiivi | kurjuus; kurjuuden |
kurjuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kurjuudessa | kurjuuksissa |
| elatiivi | kurjuudesta | kurjuuksista |
| illatiivi | kurjuuteen | kurjuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kurjuudella | kurjuuksilla |
| ablatiivi | kurjuudelta | kurjuuksilta |
| allatiivi | kurjuudelle | kurjuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kurjuutena | kurjuuksina |
| translatiivi | kurjuudeksi | kurjuuksiksi |
| abessiivi | kurjuudetta | kurjuuksitta |
| instruktiivi | – | kurjuuksin |
| komitatiivi | – | kurjuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kurjuude- | |
| vahva vartalo | kurjuute- | |
| konsonantti- vartalo |
kurjuut- | |
Etymologia muokkaa
Käännökset muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- kurjuus Kielitoimiston sanakirjassa