kutsuja
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
kutsuja (10)
- henkilö, joka kutsuu jonkun johonkin
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkut̪sujɑ/
- tavutus: kut‧su‧ja
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kutsuja | kutsujat |
| genetiivi | kutsujan | kutsujien (kutsujain) |
| partitiivi | kutsujaa | kutsujia |
| akkusatiivi | kutsuja; kutsujan |
kutsujat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kutsujassa | kutsujissa |
| elatiivi | kutsujasta | kutsujista |
| illatiivi | kutsujaan | kutsujiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kutsujalla | kutsujilla |
| ablatiivi | kutsujalta | kutsujilta |
| allatiivi | kutsujalle | kutsujille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kutsujana | kutsujina |
| translatiivi | kutsujaksi | kutsujiksi |
| abessiivi | kutsujatta | kutsujitta |
| instruktiivi | – | kutsujin |
| komitatiivi | – | kutsujine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kutsuja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. henkilö, joka kutsuu jonkun johonkin
|
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- kutsuja Kielitoimiston sanakirjassa