kuura
 |
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
kuura (10)
- (ilmatiede) erityisesti syksyisin ulkona esiintyvä härmistyneestä vesihöyrystä syntyneiden pienten jääkiteiden muodostama valkea peite rakenteiden pinnassa
- (murteellinen) katos
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkuːrɑ/
- tavutus: kuu‧ra
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kuura | kuurat |
| genetiivi | kuuran | kuurien (kuurain) |
| partitiivi | kuuraa | kuuria |
| akkusatiivi | kuura; kuuran |
kuurat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kuurassa | kuurissa |
| elatiivi | kuurasta | kuurista |
| illatiivi | kuuraan | kuuriin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kuuralla | kuurilla |
| ablatiivi | kuuralta | kuurilta |
| allatiivi | kuuralle | kuurille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kuurana | kuurina |
| translatiivi | kuuraksi | kuuriksi |
| abessiivi | kuuratta | kuuritta |
| instruktiivi | – | kuurin |
| komitatiivi | – | kuurine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kuura- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |