kuuro
Suomi muokkaa
Adjektiivi muokkaa
kuuro (1) (komparatiivi kuurompi, superlatiivi kuuroin) (taivutus[luo])
- sellainen, joka ei kuule; täysin kuulematon
- (kuvaannollisesti) sellainen, joka ei kuuntele tai suostu kuuntelemaan hänelle osoitettua puhetta
- Hän on täysin kuuro minun mielipiteilleni.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: [ˈkuːro]
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- substantiivit: kuurous
Yhdyssanat muokkaa
kuuromykkä, kuuropilvi, kuurosade, kuurosokea, lumikuuro, puolikuuro, raekuuro, räntäkuuro, sadekuuro, ukkoskuuro, umpikuuro
Aiheesta muualla muokkaa
- kuuro Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi muokkaa
kuuro (1)
- henkilö, jonka kuuloaisti ei toimi
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkuːro/, [ˈkuːro]
- tavutus: kuu‧ro
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kuuro | kuurot |
| genetiivi | kuuron | kuurojen |
| partitiivi | kuuroa | kuuroja |
| akkusatiivi | kuuro; kuuron |
kuurot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kuurossa | kuuroissa |
| elatiivi | kuurosta | kuuroista |
| illatiivi | kuuroon | kuuroihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kuurolla | kuuroilla |
| ablatiivi | kuurolta | kuuroilta |
| allatiivi | kuurolle | kuuroille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kuurona | kuuroina |
| translatiivi | kuuroksi | kuuroiksi |
| abessiivi | kuurotta | kuuroitta |
| instruktiivi | – | kuuroin |
| komitatiivi | – | kuuroine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kuuro- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
Substantiivi muokkaa
kuuro (1)
- lyhytaikainen sade
Käännökset muokkaa
1. lyhytaikainen sade
|
Liittyvät sanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- kuuro Kielitoimiston sanakirjassa