Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kyräily (2)

  1. kyräileminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkyræi̯ly/
  • tavutus: ky‧räi‧ly

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kyräily kyräilyt
genetiivi kyräilyn kyräilyjen
kyräilyiden
kyräilyitten
partitiivi kyräilyä kyräilyitä
kyräilyjä
akkusatiivi kyräily;
kyräilyn
kyräilyt
sisäpaikallissijat
inessiivi kyräilyssä kyräilyissä
elatiivi kyräilystä kyräilyistä
illatiivi kyräilyyn kyräilyihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kyräilyllä kyräilyillä
ablatiivi kyräilyltä kyräilyiltä
allatiivi kyräilylle kyräilyille
muut sijamuodot
essiivi kyräilynä kyräilyinä
translatiivi kyräilyksi kyräilyiksi
abessiivi kyräilyttä kyräilyittä
instruktiivi kyräilyin
komitatiivi kyräilyine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kyräily-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa