Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

kytätä (73-C) (taivutus[luo])

  1. (arkikieltä) vaania, väijyä
    Kissa kyttää hiirtä.
  2. (arkikieltä) kyylätä, vahdata
    Tuo akka kyttää aina verhojen raosta!
  3. (arkikieltä) kärkkyä, havitella
    Työkaverini kyttää ylennystä.
    Nuori nainen menee naimisiin ikälopun miehen kanssa! Hän kyttää vain perintöä.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkyt̪æt̪æˣ/
  • tavutus: ky‧tä‧tä

Etymologia muokkaa

  • verbijohdos sanasta kyttä ← muinaisruotsin skytta, skytte (ampuja, metsämies)

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa