Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

lähentely (2)[1]

  1. pyrkiminen seksuaalisesti lähemmäs, erityisesti koskettelemalla
    Lähentely alkoi tuntua vastenmieliseltä.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈlæhenˌt̪ely/
  • tavutus: lä‧hen‧te‧ly

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lähentely lähentelyt
genetiivi lähentelyn lähentelyjen
lähentelyiden
lähentelyitten
partitiivi lähentelyä lähentelyitä
lähentelyjä
akkusatiivi lähentely;
lähentelyn
lähentelyt
sisäpaikallissijat
inessiivi lähentelyssä lähentelyissä
elatiivi lähentelystä lähentelyistä
illatiivi lähentelyyn lähentelyihin
ulkopaikallissijat
adessiivi lähentelyllä lähentelyillä
ablatiivi lähentelyltä lähentelyiltä
allatiivi lähentelylle lähentelyille
muut sijamuodot
essiivi lähentelynä lähentelyinä
translatiivi lähentelyksi lähentelyiksi
abessiivi lähentelyttä lähentelyittä
instruktiivi lähentelyin
komitatiivi lähentelyine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo lähentely-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä lähennellä

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 2