lähistö
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
lähistö (2)
- jotakin välittömästi ympäröivä alue; lähialue
- Tule käymään, jos olet jossain lähistöllä.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈlæhist̪ø/
- tavutus: lä‧his‧tö
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lähistö | lähistöt |
| genetiivi | lähistön | lähistöjen lähistöiden lähistöitten |
| partitiivi | lähistöä | lähistöitä lähistöjä |
| akkusatiivi | lähistö; lähistön |
lähistöt |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lähistössä | lähistöissä |
| elatiivi | lähistöstä | lähistöistä |
| illatiivi | lähistöön | lähistöihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lähistöllä | lähistöillä |
| ablatiivi | lähistöltä | lähistöiltä |
| allatiivi | lähistölle | lähistöille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | lähistönä | lähistöinä |
| translatiivi | lähistöksi | lähistöiksi |
| abessiivi | lähistöttä | lähistöittä |
| instruktiivi | – | lähistöin |
| komitatiivi | – | lähistöine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | lähistö- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
Käännökset muokkaa
1. jotakin välittömästi ympäröivä alue
|
Liittyvät sanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- lähistö Kielitoimiston sanakirjassa